Onko laihduttaminen tie sosiaaliseen hyväksyntään?

Kirjassa Pysäytä tunnesyöminen oli lause, joka jäi soimaan mieleeni:

“Laihduttamalla tai ainakin laihdutuspuheella voi ostaa sosiaalisen hyväksynnän.”

Yksi lause, mutta siinä on tiivistettynä valtava määrä sitä, miten yhteiskuntamme suhtautuu kehoihin, ulkonäköön ja kelpaamiseen.

On olemassa tietynlainen “hyväksytty” ulkomuoto. Se on ahdaskatseinen, armoton ja usein epärealistinen. Yleensä laiha, tietynmuotoinen, tietynkokoinen. Tästä tietynlaisesta ulkomuodosta tehdään mittatikku, jonka mukaan muita arvioidaan ja jonka ulkopuolella olemisesta seuraa hiljaista (tai äänekästä) arvostelua, vähättelyä, jopa ulkopuolelle sulkemista.

Kun joku sanoo olevansa dieetillä, yrittävänsä laihduttaa, pyrkivänsä kohti tätä normia, ympäristö usein reagoi positiivisesti. "Hyvä, että teet asialle jotain." 

Laihdutuspuhe toimii kuin porttina, jonka kautta saa hetken hengähdystauon normien ulkopuolella olemisen hinnasta. Vähän niin kuin sanoisi itselle ja muille: "Tiedän, etten ole vielä 'oikeanlainen', mutta älkää huoliko, yritän kyllä korjata tilanteen ja tulla tietynlaiseksi."

Mutta miksi tällaista korjausliikettä pitäisi edes vaatia itseltä tai muilta? Miksi minä vaadin sitä itseltäni? 

Kuka hyötyy siitä, että tunnet itsesi ulkonäöllisesti vajavaiseksi?

Tämä ulkonäkökeskeinen ihanne ei ole sattumaa, vaan sen taustalla on vahvasti istuva kulttuuri, joka hyötyy siitä, että koemme riittämättömyyttä. Kauneus- ja dieettiteollisuus pyörittävät bisnestä, jonka perusta on ajatus siitä, että kehomme ovat jatkuvasti jonkinlaisen “projektin” alla. 

Et ole vielä valmis. Et ole vielä tarpeeksi. Mutta voit olla, jos vain teet enemmän, syöt vähemmän, kulutat enemmän, ostat lisää tavoitetta tulevia tuotteita.

Tämä normi on toksinen, koska se saa meidät uskomaan, että oma arvomme ja hyväksyttävyytemme ovat kiinni kehon koosta tai ulkonäöstä. Se kapeuttaa käsitystä ihmisyydestä niin, että kelpaaminen rajataan niille, jotka mahtuvat tähän muottiin tai ainakin lupaavat yrittää mahtua.

Mutta totuus on se, että ihmiset kelpaavat kaikenlaisissa kehoissa. Hyväksyttävyys ei ole ansaittava dieetillä eikä ostettavissa ulkonäön kautta.

Miten kelvata sellaisena kuin on?

En osaa sanoa tähän välttämättä toimivaa kaavaa, koska itsekin kamppailen asian kanssa, mutta luulisin, että seuraavista voisi olla apua. Ainakin itse pyrin viemään niitä eteenpäin.

Toksinen ulkonäköihanne ei varmastikaan katoa hetkessä, mutta sen vaikutus omaan mieleen voi alkaa murentua, kun alamme tietoisesti harjoitella lempeämpää puhetta. Tässä muutama ajatus aiheesta:

1. Kyseenalaista laihdutuspuhe

Huomaa, kuinka usein laihdutus, kevennys ja ulkonäköön liittyvät tavoitteet nousevat puheessa esiin, niin omassa mielessä ja muiden keskusteluissa. Kysy itseltäsi: puhunko kehostani projektina, jota pitäisi korjata? Mitä jos et puhuisikaan?

2. Harjoittele itsemyötätuntoa

Itsemyötätunto ei ole itsensä säälimistä, vaan sitä, että kohtelee itseään samalla lempeydellä kuin esimerkiksi hyvää ystävää. Kun huomaat itsesi arvostelevan omaa kehoasi, pysähdy ja kysy: Sanoisinko tämän rakkaalle ystävälleni? Jos en, miksi sanoisin sen itselleni?

3. Rakenna kehoympäristöäsi uudelleen

Seuraa somessa ihmisiä, jotka edustavat kehorauhaa ja kehopositiivisuutta. Etsi kehoja, jotka ovat monenlaisia. Mitä enemmän näet erilaisia kehoja hyväksytyissä, kauniissa rooleissa, sitä enemmän se muokkaa alitajuisia käsityksiäsi siitä, mikä on “ok”.

Itse poistin omasta somesta paljon seurattavia tilejä, jotka aiheuttivat enemmän tuskaa kuin iloa.

4. Kysy itseltäsi: Kenelle minun pitäisi kelvata?

Kuka on se tuomari, jolle koet joutuvasi selittelemään olemassaoloasi? Entä mitä tapahtuisi, jos et yrittäisikään miellyttää tätä tuomaria, vaan asettuisit itse itsesi puolelle?

5. Muista: Hyväksyntä ei ole palkinto muuttumisesta

Kelpaaminen ei ole jotain, mitä ansaitaan ahkeralla laihduttamisella tai riittävällä itsekurilla. Se on lähtökohta, jonka jokainen ansaitsee, riippumatta kehosta, koosta tai ulkonäöstä.

Meitä on opetettu niin pitkään ajattelemaan, että keho on arvokas vain tietyssä muodossa. Mutta se ei ole totta.

Sinun ei tarvitse ostaa hyväksyntää dieetillä tai puheella siitä, että joskus vielä laihdut ja sen kautta kelpaat.

Kelpaat jo nyt. Tässä hetkessä. Ihan sellaisena kuin olet. Ja niin kelpaan myös minäkin. Minun tulee vain muistuttaa siitä itseäni mahdollisimman usein.