Ei enää koskaan dieetillä olemista tai puntarilla ravaamista

Omaan ruokasuhteeseen ja tunnesyömiseen perehtyminen ovat avanneet silmäni apposen ammolleen. Ymmärsin, että olen vuosikausia yrittänyt muokata itsestäni sellaista versiota, jonka myötä kelpaisin muille ja varsinkin itselleni. Olen aina ajatellut, että olen onnellinen vasta sitten kun olen tietyn kokoinen tai näköinen. Ennen sitä en ansaitse onnea.

Tämän vuoksi olen tuntenut jatkuvasti kurjaa oloa, jos en ole ollut ulkoisesti sellainen kuin olen halunnut olla eli lähes koko elämäni ajan.

Käytöksessäni on vuosien saatossa ollut syömishäiriön piirteitä. Olen ollut erittäin rankka itseäni kohtaan ja olen odottanut itseltäni kohtuuttomia. Olen rangaissut itseäni ruoalla ja liikunnalla ja ruoan miettiminen on vienyt ajattelustani valtavasti tilaa.

Kaikki tämä käytös on johtanut lopulta omaan väsymiseen ja siihen, että olen aivan loppu tilanteeni kanssa. Tunnen vain kurjaa oloa ja loputonta kehoahdistusta.

Blogin tarkoitusperä oli toksinen

Aloitin tämän blogin sillä ajatuksella, että "vihdoin pääsisin siihen ulkoiseen kuntoon, missä haluan olla" eli ylläpitäisin tätä loputonta kierrettä. 

Nyt omaan tilanteeseen paneuduttua koen tärkeimmäksi irtautua tästä itseäni vahingoittavasta kierteestä. Koen tärkeäksi, etten enää kertaakaan aloita minkäänlaista tavoitteellista ja ulkonäöllistä kehoprojektia tai keskity siihen, että määrittäisin arvoni ulkoisen olemukseni kautta. 

Tärkeimmäksi koen, että alan elää joka päivä tässä ja nyt. Ja elämisellä tarkoitan, että elän hetkessä. Elän ja nautin päivistä. Pyrin arvostamaan ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ja kohtelemaan itseäni, kehoani ja omaa hyvinvointia paremmin.

En elä enää tulevaisuuden tavoitteissa. En elä siinä ajatuksessa, että elämäni alkaa vasta sitten kun olen tietynlainen. Minä elän tässä ja nyt. Tällaisena kuin olen. Ja minä haluan kelvata ennen kaikkea itselleni.

Minulla on varmasti paljon tehtävää kehoahdistukseni ja häiriintyneen syömiskäytökseni kanssa. Minulla on varmasti paljon tunteita kohdattavana ja lastia purettavana. Mutta uskon, että tämä on se tie, joka katkaisee kierteeni ja tuo lopulta iloa ja helpotusta päiviini. 

Lopulta toivon vain saavani rauhaa itseni kanssa. Iloa ja rakkauden tunnetta kun katson peiliin. Toivon, että tunnen olevani kehoni kanssa enemmän ystävä kuin vihollinen.

Tämä blogi sisältää vasta alle 10 kirjoitusta ja ne ovat olleet tähän mennessä melkoista vuoristorataa, mutta tämän blogin tarkoituksena onkin auttaa minua lisäämään hyvinvointia - monin eri tavoin. Henkinen hyvinvointi on varmasti kaiken perusta ja sitä pyrin lisäämään löytämällä rauhan itseni ja kehoni kanssa. 

Joten tämän myötä voin todeta, että tähän loppui minun kohdalta kaikki dieetit, dieettiajattelu, kehon toksinen muokkaus, puntarilla käyminen, itseni mittanauhalla mittaaminen ja itseni ulkoisen olemuksen kautta arvottaminen. 

Tästä alkaa syväsukellus itseni sisälle. Itseni arvostamisen ja hyväksymisen rakentaminen. Itseni huomioiminen ja tunteiden käsitteleminen. Omasta itsestäni huolehtiminen ja myönteisemmän kehosuhteen rakentaminen. 

Vuoristorata varmasti jatkuu, koska tässä on niin monien vuosikymmenien edestä lastia purettavana. Mutta olen valmis siihen - vihdoinkin!