Painonpudotusasenne - näen sinut kaikkialla

Tarkoitan painonpudotusasenteella tässä kirjoituksessa sitä, että rinnastan monta arkista tekemistä, rutiinia ja ajatusta painonpudottamiseen. Eli se on läsnä monissa asioissa ja ohjaa tekemisiäni.

Nyt kun pyrin ravistelemaan itseni irti jatkuvasta jojoilusta ja painonpudotuksesta, huomaan, miten painonpudotus on läsnä lähes kaikkialla. Kaupassa, kotona, syödessä, joka paikassa...

Se pyrkii ohjaamaan kauppaostoksiani. Ruokia, joita olisi hyvä ostaa ja joita taas ei. Se on läsnä kun mietin liikuntaa, kun lepään tai siivoan. Se on joka puolella. Se kertoo, mitä minun tulisi tehdä ja mitä ei.

Huomaan, että se ei ole ollut vain pieni pala elämääni, vaan se on lähes yhtä kuin minä. Tuntuu, että elämäntehtäväni on ollut pyrkiä pelkästään painonpudotukseen. Se on ollut johtotähti ja kaiken muun olen määritellyt sen mukaan. 

Enää en jaksa tällaista. Nyt pyristelen siitä irti. Sanon sille vastaan. Tottakai pyrin hyvinvoivaan, terveeseen ja vahvaan elämään, mutta minulla siihen ei kuulu jatkuva painonpudotus. Tai yleensä ottaen painonpudotus ollenkaan. Koska tällainen tapa ei ole terve tai lisää hyvinvointia. Olen uuvuttanut itseni nurkkaan. Nyt haluan nurkasta pois.

Nyt kun näen paremmin nämä arkiset tilanteet, pystyn niihin paremmin myös vaikuttamaan. 

Olen monesti karttanut kahviloita ja kieltänyt itseltäni pullat ja leivät - tietenkin. Kuppi kahvia on aina ollut minulle riittävä, koska minähän laihdutan eikä herkut ole minulle hyväksi. Enkä ole koskaan kokenut ansaitsevani niitä, vaikka kuinka olisin tehnyt asioita oikein. Aina kahvilan herkut ovat olleet kiellettyjen listalla.

Tänään avautui tilaisuus viettää hetki omaa aikaa ja suuntasin kahvilaan. Päätin, että nautin mitä haluan. Kun menin tarjolla olevien eteen ja mietin, mitä lautaselleni valitsen, siinä se taas oli. Sisäinen painonpudottaja istui olkapäälläni. "Et voi syödä tuota, etkä tuotakaan", "niissä on kauheasti sokeria", "et tule koskaan laihtumaan, jos mussutat pullaa".

Lopulta otin haluamani täytetyn croisantin ja koitin nauttia sen kaikessa rauhassa. Tunneskaala oli suuri. Hetkessä oli iloa, koska otin oman hetken ja valitsin mitä halusin ja sanoin sisäiselle pirulle vastaan. Toisaalta ahdisti, koska toimin vastoin tiukassa elävää "painonpudotusidentiteettiäni". Siinä sitä sitten oltiin! En oikein tiedä mitä kaikkea tunsin.

Jollekin tällaiset asiat voivat kuulostaa hölmöiltä, mutta itselleni nämä ovat suuria asioita. Kun olet luonut tietynlaisia sääntöjä ja kategorioinut tietyt asiat hyviksi ja huonoiksi, on vaikea alkaa sallia itselle asioita. On vaikea alkaa purkaa sääntöjä ja alkaa löytää rentoutta omaan tekemiseen.

Joka tapauksessa jotain tämän päätöksen myötä on tapahtunut, koska kahtena viime yönä leposykkeeni on ollut alhaisempi ja olen nukkunut paremmin. Tuntuu, että keho viestii "Nyt ollaan oikealla polulla. Joudut ehkä käymään läpi helvetin, mutta silti olet menossa oikeaan suuntaan". ❤️