Tekstit

Liikkumista liikunnan ilon kautta

Liikunnan harrastaminen on itselläni liittynyt aina kehon muokkaamiseen ja ulkonäöllisiin syihin. En oikein koskaan ole oppinut liikkumaan liikunnan ilosta tai terveyttä ja hyvinvointia edistävistä syistä. Taustalla on aina ollut jokin ulkonäöllinen syy. Tämä on selkeästi peruja lapsuudenkodistani. Nuoruuden vuosiini osuivat painonpudotusbuumit, keittodieetit ja aika, jolloin anoreksia ja eri syömishäiriöt olivat vahvasti esillä. Tätä samaa koin myös kotioloissa. Omat vanhemmat pudottivat painoa ja sukulaiset myös. Painosta puhuttiin paljon ja vahdittiin ahkerasti mitä kukakin söi. Jos joku oli pudottanut painoa tai saanut sitä lisää, asia nostettiin esiin. Joku oli aina dieetillä. Yritti pudottaa painoa. Puristeli vatsamakkaroita ja kertoi miten oli juuri liikkunut tietyn määrän ja tätä kautta karistanyt yhteensä xxx kaloria. Nyt yritän kääntää kelkan uuteen suuntaan. Harrastaa liikuntaa aivan eri syistä ja se tuntuu vaikealta! Liikuntaan haluaa heti yhdistää tietynlaisia ulkonäöllisi...

Nälän tunteen tunnistaminen

Olen viime aikoina pohtinut, että tunnen harvoin selkeää nälkää. En ole varma, syönkö todella tarpeeseen vai tapaanko syödä tietyllä tavalla ja tietyissä hetkissä. Kuinka paljon syömistäni ohjaa vuosien varrella opitut, jojoilusta syntyneet tottumukset? Fysiologisen nälän tunnistamisesta on tullut vaikeaa. En enää tunne samanlaista selvää nälkää kuin nuorempana – silloin vatsassa murahti ja keho antoi selkeän viestin, että nyt olisi hyvä syödä. Tämä on saanut pohtimaan: mikä oikeastaan ohjaa syömistäni? Mihin päätökseni perustuvat? Todennäköisesti syömistäni ohjaavat enemmän tunteet ja toistuvat painonpudotusyritykset kuin kehon todelliset tarpeet. Tiedostan, että olen kadottanut yhteyden kehoni viesteihin, eikä se ohjaa syömistäni selkeästi. Tällaisessa tilanteessa on vaikea löytää sopivaa rytmiä ja määrää ravinnolle. Syöminen voi helposti lipsua liiallisuuksiin, erityisesti iltaisin. Käsi käy suuhun, kun haen ruoasta vastauksia moniin eri asioihin. Eräässä tunnesyömistä käsitteleväs...

Pakottavat kehoajatukset

Lyhyen muutosmatkani aikana olen jo kokenut myönteisiä tuulahduksia. Olen muutaman kerran tuntenut jopa hyvää oloa ja onnellisuutta. Katseeni on suuntautunut omaa napaa kauemmas, ja olen tehnyt asioita, joita aiemmin vain mietin - esimerkiksi hakeutunut sosiaalisiin tilanteisiin vaikka oloni on ollut kurja itseni kanssa. Silti huomaan kantavani sisälläni pakonomaista kehoajattelua. Heti aamulla herätessäni mietin, miltä kehoni tuntuu. Jos olo on turvonnut, se leimaa helposti koko päivän. Ajattelen: "Päivä on pilalla, koska kehossani tuntuu tänään kurjalta" ja tästä lähtee käyntiin lumipalloefekti, jonka myötä monesti tuen ajattelua tietynlaisen toiminnan kautta. Nämä ajatukset ovat hyvin pakonomaisia. Ymmärrän, että ajattelu on opittu tapa, ja siitä voi oppia pois – mutta se ei ole helppoa! Ei ole helppoa vain "vaihtaa" ajatuksia toisiin. Tänä aamuna oli taas sellainen hetki. Tunsin oloni epämukavaksi heti herättyäni: turvottaa, ahdistaa... Kehoni tuntuu raskaalta j...

Kun minuus on hukassa

Kun hylkää ulkonäölliset tavoitteet, joihin on pyrkinyt yli pari vuosikymmentä ja päättää alkaa hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on, kohtaa jotain aivan uutta. Tunne on pelottava ja samalla myös kutkuttava. Päällisin puolin pelottava, koska tuntuu, että olet täysin tyhjän päällä. Et yhtään tiedä mitä tehdä tai mitä on luvassa.  Koitat vain päästää irti vanhoista tottumuksista ja pähkäillä, mitä tulee tilalle.  Tällaisessa tilanteessa on kovin haavoittuvassa asemassa. Tuntuu, että sydän on vereslihalla. Olo on avuton. Oma minuus tuntuu tuntemattomalta. Kuka minä olen nyt, kun en pyri enää tietynlaiseen lopputulokseen?   On kuin tutustuisi vieraaseen ihmiseen. On kuin alkaisi luoda suhdetta ventovieraan kanssa. Tulenkohan edes pitämään tästä tyypistä?  Mitä jos todellinen minuus onkin sellainen, josta en pidä? Mitä kaikkea pinnan alta paljastuu? Mitä jos nousee esiin jotain kamalaa? Mitä tapahtuu jos päästän todellisen minuuden irti? Mitä jos muut eivät pidäkä...

Sosiaaliset tilanteet ja kehohäpeä

"Moni meistä on kasvanut siihen, että itsessä ja kehossa on aina jotain muutettavaa, oli kyse sitten laihduttamisesta, rintojen kohotuksesta tai pyöreämmän pakaran tavoittelusta. Ei ole ihme, että moni on oppinut häpeämään omaa kehoaan." -Is.fi Kehohäpeä voi vaikuttaa suuresti ihmisen itsetuntoon ja mielenterveyteen."  -Is.fi Yksi työkalu kehohäpeän vähentämiseen kerrotaan olevan mm. itsemyötätunto, mutta kehohäpeä ei poistu hetkessä, eikä sitä varmaan koskaan saa kitkettyä kokonaan pois. Vaikka itsemyötätunto varmasti ajan kanssa auttaa ja helpottaa tilannetta. Sosiaaliset kanssakäymiset aiheuttavat itselle vahvaa kehohäpeän esiintuloa. Esimerkiksi lähiaikoina on tiedossa tilanteita, joissa näen tiettyjä ihmisiä pidemmän aikavälin jälkeen ja tiedän, että painoni on noussut reippaammin ja se ahdistaa. Leuan alle on ilmestynyt kaksoisleuka ja koko tilanne hävettää vietävästi.  Nyt kun kirjoitan ajatuksiani ylös, ymmärrän, miten kehohäpeä on samalla hyvin itsekeskeistä to...

Lisää hyvinvointia, vähemmän laihduttamista

Kuva
Kelloni ilmoittaa joka aamu miten olen viime yönä nukkunut. Viimeiset kolme yötä ovat menneet hyvin ja uni on ollut laadukasta ja palauttavaa. Tänään aamulla kelloni kertoi yllä näkyvän kuvan mukaista. Kello ilmoitti, miten käytän hienosti päivittäin saman verran aikaa tietynlaiseen toimintaan ja tämä edistää laihduttamista .  Mutta kun en halua edistää laihduttamista. En enää. Koitan päästä jojoilevasta laihduttamisesta eroon. Riuhtaista itseni irti sen kynsistä ja suunnata kohti tervettä kehonkuvaa ja ruokasuhdetta. Haluan edistää terveyttäni ja jaksamistani. Haluan edistää kuntoani. Haluan edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointiani.  Oli pakko tarkistaa kellon asetuksista ja sovelluksesta olenko asettanut jonnekin tavoitteeksi painonpudotuksen. En ollut.  Sovellus vain päätti kertoa, että tilanne on suotuisa laihduttamisen näkökulmasta, koska tämän tiedon varmasti moni haluaa kuulla. Mutta minä en halua kuulla sitä enää. Kellon antamien tietojen seuraamin...

Painonpudotusasenne - näen sinut kaikkialla

Kuva
Tarkoitan painonpudotusasenteella tässä kirjoituksessa sitä, että rinnastan monta arkista tekemistä, rutiinia ja ajatusta painonpudottamiseen. Eli se on läsnä monissa asioissa ja ohjaa tekemisiäni. Nyt kun pyrin ravistelemaan itseni irti jatkuvasta jojoilusta ja painonpudotuksesta, huomaan, miten painonpudotus on läsnä lähes kaikkialla. Kaupassa, kotona, syödessä, joka paikassa... Se pyrkii ohjaamaan kauppaostoksiani. Ruokia, joita olisi hyvä ostaa ja joita taas ei. Se on läsnä kun mietin liikuntaa, kun lepään tai siivoan. Se on joka puolella. Se kertoo, mitä minun tulisi tehdä ja mitä ei. Huomaan, että se ei ole ollut vain pieni pala elämääni, vaan se on lähes yhtä kuin minä. Tuntuu, että elämäntehtäväni on ollut pyrkiä pelkästään painonpudotukseen. Se on ollut johtotähti ja kaiken muun olen määritellyt sen mukaan.  Enää en jaksa tällaista. Nyt pyristelen siitä irti. Sanon sille vastaan. Tottakai pyrin hyvinvoivaan, terveeseen ja vahvaan elämään, mutta minulla siihen ei kuulu jatk...